harrikreus

On aika nousta! #timetostandup #lähisuhdeväkivalta

On aika nousta! #timetostandup

Silläkin uhalla, että pilkkaa ja leimaa tulee tästä hyvästä joka tuutista, nostan nyt keskusteluun todellisen tabun ja vaietun asian yhteiskunnassamme: miesten kokeman lähisuhdeväkivallan.

Joka kerta, kun joku uskaltaa asian nostaa esiin, niin hänet vaiennetaan nopeasti. Mutta jo vastavuoroisuutena ja tasa-arvon kannalta oikeudenmukaisena on korkea aika #metoo kampanjan rinnalle tuoda #timetostandup keskusteluaiheena julkisuuteen

Ja avaan keskustelun oman tarinani kautta.

Kun yhtäkkiä eteesi putkahtaa ihminen, joka vaikuttaa taivaasta tipahtaneelta toiveunelta, siinä saattaa varovaisuus ja harkinta unohtua. Näin minulle kävi ja hurmaannuin ja huumaannuin säkenöivästä älystä, sivistyksestä, huumorista, lämmöstä, empatiasta ja intohimoisesta suhtautumisesta elämään sen kaikessa eri aspekteissa. Alku oli taivas maan päällä!

Sitten pikkuhiljaa, pala kerrallaan alkoi asioiden todellinen laita valjeta: mukana tuli paljon menneisyyden demoneita, tunne-elämän häiriöitä ja alkoholi- sekä lääkeongelma. Kun yritin ymmärtää, että takana on ollut vaikea jakso elämässä, tukea, rakastaa ja hankkia apua, niin asiat vain luisuivat koko ajan yksi askel eteen, kaksi taakse.

Ja sitten se tuli: väkivalta. Monitasoisesti. Julmasti. Tarkoitushakuisesti. Tarkoituksena puhdas alistaminen kontrolliin.

Kuten niin monessa aiheesta tehdyssä tutkimuksessakin on todettu, fyysinen väkivalta on itseasiassa se kaikkein helpoin kestää. Pahinta on huikaisevan älykkään ihmisen verbaalinen väkivalta vähättelyineen ja solvaamisineen. Ja se jatkuva hylkäämisellä uhkaaminen tinderöinteineen sekä ovet paukkuen poistumisineen: ”muutan toisen luokse!”.  Humalapäiset raivoamiset. Päälle karkaamiset, joihin tarvitaan poliisin väliintuloa. Omassa kodissani. Lapseni edessä.

Ja sitten se tapahtuu: kaiken jäytävä pelko ja oma sairastuminen. On ihan uskomatonta, kuinka pelko saa uhriutumaan, selittämään toisen teot parhain päin ja väkivallan pelossa asettumaan kontrolliin vapaaehtoisesti.

Sukulaiset ja ystävät näkevät tilanteen epäterveyden ja yrittävät jonkun aikaa auttaa näkemään totuus, mutta sitä ei vaan kykene hyväksymään ja aloittaa itse vapaaehtoisen eristäytymisen. Kunnes jokin laukaisee ensimmäisen yrityksen irrottautua. Epäonnistuen surkeasti. Addiktoituminen alistettuun asemaan on jo tapahtunut.

Seuraa uusi yritys pelastaa suhde ja jälkikäteen olen kysynyt itseltäni, että olivatko kiintymyksen tunteeni aitoja, vai ajoiko siihen yritys välttää kostoa ja jatkuvaa henkistä väkivaltaa parjaamiskampanjoineen somessa ja viranomaisille. Kohdistuen minuun, perheeseeni ja pahimpaan mahdolliseen: lapsiini.

Oma lopullinen heräämiseni tilanteeseen tapahtui loistavan artikkelin kautta; ” Love and Stockholm Syndrome: The Mystery of Loving an Abuser http://drjoecarver.makeswebsites.com/clients/49355/File/love_and_stockholm_syndrome.html

Avun hakeminen? Se oli yhtä tyhjän kanssa. Erityisesti terveydenhuollon ammattilaiset vähättelivät, kehottivat ymmärtämään ja tukemaan. Mitenkään seksistisesti sanomatta, mutta siltikin; koin vahvaa ei korppi korpin, sisko siskon silmää noki. Kunnes sitten juttelin yhden poliisin tutkinnanjohtajan kanssa ja sain häneltä ymmärrystä ja vastakaikua. Poliisi on työssään nähnyt paljon miehiin kohdistuvaa lähisuhdeväkivaltaa, mutta ei uskalla tuoda asiaa julki. Muistan jonkun vuoden takaa yhden ylikomisarion Helsingin poliisista yrittävän nostaa asiaa keskustelun, mutta giljotiinikaan ei teilaa yhtä nopeasti kuin mitä hänelle julkisuudessa tehtiin.

Minua auttanut ylikomisario antoi minulle neuvon: ”Yksittäisinä asioina nämä eivät johda mihinkään. Mutta jos vain pääsi kestää kasata riittävä keko, niin silloin oikeusjärjestelmällä on paremmat perusteet puuttua tilanteeseen terveydenhuoltojärjestelmän ylitse ja ohitse!”

Nyt keko on koottu todisteineen ja olen jättänyt tutkintapyynnön kahdeksasta minuun lähisuhteessani kohdistuneesta väkivallanteosta, joista muutamissa on useampi alateko.

Sielustani tuli huuto: ”Jo riittää. On aika nousta!

Aika nousta tabun kimppuun ja avata se: miesten kokema lähisuhdeväkivalta yhteiskunnassamme!

Osana omaa toipumismatkaani sekä tukena asiasta kärsineille ja vielä kärsiville kanssaveljilleni tulen asiasta julkisuuteen, vaikka tiedänkin asettavani pääni mestauspölkylle.

Jos olet sitä mieltä, että esiin nostamani asia ansaitsee asianmukaisen yhteiskunnallisen arvokeskustelun, niin jaa tämä ja käytä myös tagia #timetostandup

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

39Suosittele

39 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (38 kommenttia)

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Kun 50-kiloinen nainen käy 100-kiloisen miehen kimppuun uhaten samalla poliisilla, sosiaaliviranomaisilla ja lasten viemisellä jos tämä puolustautuu, ei näkyviä arpia miehelle synny. Korkeintaan naiselle mustelmat ranteisiin joiden kanssa voi mennä terveyskeskukseen myöhempää kiristystarkoitusta varten jos mies ottaa kiinni lopettaakseen lyömisen. Henkisistä arvista ei välitä kukaan.

Tai kun eronnut pari on lastenvalvojalla yrittämässä sopia lasten asumisesta ja äidin argumentti on että "minä olen sentään lasten äiti" ja sosiaalityöntekijä nyökyttelee ymmärtävästi. "Minä olen sentään lasten isä" ei ole mikään argumentti, hölmöähän se olisi.

Rohkea ulostulo Harrilta, arvostan. Rohkeutta tuo vaatii nimenomaan siksi, että miehen ei sovi "ruikuttaa" tällaisista asioista ja todennäköisesti Harri saa kuulla olevansa narsisti joka kierouttaan mustamaalaa puolisoaan oman hyödyn nimissä.

Käyttäjän lentonenhenri kuva
Henri Lentonen

Tasa-arvon tavoittelu on saanut yhteiskunnassa sairaita piirteitä.

On käynyt ikäänkuin niin, että nyt miehet ovatkin altavastaajia ja vähemmän tasa-arvoisia.

Jotenkin kummallisesti, miesten silti pitäisi olla "miehisiä miehiä" johon sitten kuuluu myös parisuhteessa kontrollointi.

Onhan Suomessakin yleinen sanonta, kuinka mies on "tossun alla".

Itse uskon raamattuun ja että mies on suhteessa johtaja. Laivoissakaan ei voi olla kahta kapteenia, kun muuten tulisi riitoja.

Siksi koen, että on järjen mukaista, että on sovittu kumpi tekee lopulta päätökset. Demokratia ei toteudu jos pitäisi kaikesta sopia, jos halutaankin eri asioita.

Tietenkin asia voidaan myös asettaa niin päin, että nainen on johtaja parisuhteessa. Nykyaikana se voikin onnistua, kun suhteen tarkoitus ei ole perheen perustaminen.

Kun on lapsia, niin järkevintähän on että toinen olisi töissä ja toinen pitää huolta kodista. Tämä ei kuitenkaan toteudu, vaan perheet ovat rikki: lapset delegoidaan valtiolle ja sitten valitetaan, kun tulee luonnevikaisia lapsia koulukiusaamisineen kaikkineen.

Mielestäni on jokaisen vanhemman velvollisuus kasvattaa lapsena, ei valtion.

Itse jaksoin henkistä ja fyysistä väkivaltaa sietää pitkäänkin. Se oli helppoa siihen asti, kun tekijällä oli jälkeenpäin kuitenkin paha mieli ja tuli anteeksipyyntö.

Se on ikävä tunne, kun ei voi puhua omassa kodissaan. Tästähän useat riidat ainakin meillä lähti, että tietyistä asioista ei voinut keskustella lainkaan.

Jos yrittä avata jotain suhteen ongelmia, niin vastapuoli aloitti heti henkisen väkivallan eli huutamisen. Tällöin olisi minun pitänyt ymmärtää pitää turpa tukossa.

Lopultahan väkivallantekijän ei tarvitse enää käyttää väkivaltaa edes sanallisesti uhkaamalla riidalla ja menettämällä malttinsa.

Kun ihminen on kiihottanut itsensä vihaiseksi, ei keskustelusta enää tulee mitään koska toisen tarkoitus on riidellä ja sivuuttaa siten keskustelu.

Kun toinen henkilö on alistettu, niin tällöin ei enää edes yritä puhua suhteen ongelmista. Syntyy hyväksikäytön tilanne, missä toinen osapuoli on väkivalloin saanut toisen ihmisen oman elämäns hyödykkeeksi ja kuin kotieläimeksi, jolla ei omaa tahtoa saa olla tai tulee rangaistus.

Pidän raamatun avioliitosta siksi, että kyse on kummankin osapuolen sopimuksesta. Minä en sopinut suhteeni alussa siitä, että se sisältää väkivaltaa niin henkisesti kuin fyysisesti.

Lopulta itse olen suhteen nainen, koska yritin pelastaa suhteen tekemällä kaiken toisen osapuolen mukaan. Se ei auttanut, vaan lopulta nainen kyllästyi kokonaan minuun. Tuntui, että hän tarvitse suhteelta jatkuvia riitoja ja että voi purkaa huonoa oloaan.

Kun minusta tuli hiljainen kotieläin, hän menetti kiinnostuksensa kokonaan suhteeseen. Jätti sitten tekstiviestillä, vielä kaupan päälle.

Silloin tuntee kyllä itsensä kuin käytetyksi kondomiksi, joka heitetään roskiin käytön jälkeen. Nainen oli uskossa ja olimme tehneet aviosopimuksen. Myöhemmin hän sitten vain päätti, että Jumala antaa uuden miehen.

Hävisi johonkin lahkoon ja oli vielä raskaana. On vaikea ymmärtää hänen eronsa syytä, kun itse en koskaan häntä lyönyt tai pettänyt, vaikka useasti tuli myös itse pahasti varmasti sanottua.

Tällöin olisi toivonut että paikalliset uskovaiset olisivat olleet apuna. He kuitenkin pesivät kätensä koko jutusta alusta asti, Seinäjoen helluntaiseurakunta.

Terveisiä vaan Tuppuraiselle ja muille sinne, että eikös teidän tehtävä ole pitää huolta uskovaisista jotka siellä käyvät. Kuitenkin haluatte vain saarnata ja kerätä rahaa, ilman että syntyy minkäänlaista perhe-yhteisöä uskovaisten kesken jossa pidettäisiin toisistamme huolta.

Jos joskus joku tulee uskoon, niin pysykää erossa uskovaisista.

Käyttäjän juliuslaurilehtinen kuva
Julius Lehtinen

Tasapainoinen ulostulo, propsit siitä. Usein tälläiset avaukset menevät jonnekin misogynian ja whataboutismin synteesiin tai välimaastoon, mutta tästä ei voi sanoa samaa missään nimessä.

Aihe, josta tulee voida puhua. Toivottavasti oikeus toteutuu, voimia.

Käyttäjän EeroPyykkl kuva
Eero Pyykkölä

Mä vähän mietin sitä, että menee suhteeseen naisen kanssa, joka on noin moniongelmainen? Eikö mikään kello kilkattanut kuherrusvaiheessa?

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen
Käyttäjän EeroPyykkl kuva
Eero Pyykkölä

Nooh, sitä vaan yritin pohjustaa, tuleeko kaikki negatiivinen "kirkkaalta taivaalta". Itse olisin havaitsevani useinkin säröjä ihmisessä, vaikka muut ovat vielä ihan täpinöissään.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen Vastaus kommenttiin #7

Harva kaiketi vartavasten ryhtyy huonoon tai väkivaltaiseen parisuhteeseen joten todennäköisesti vastaus kysymykseen on aika selvä.

Blogissaan Harri kuvasikin omaa kokemustaan: "Sitten pikkuhiljaa, pala kerrallaan alkoi asioiden todellinen laita valjeta."

Käyttäjän EeroPyykkl kuva
Eero Pyykkölä Vastaus kommenttiin #12

Kannatankin pitkiä tapaamissuhteita. Jos hermo pitää, toivoa voi olla. Kaaottisen -90-luvun jälkeen itselleni löytyi kumppani loppuelämäksi. Tai mistä sen tietää?

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen Vastaus kommenttiin #15

Toivon Eero vilpittömästi että suhteesi pitää eikä toisessa "löydy säröjä".
Itse viihdyn nykyään mainiosti sinkkuna vaikka koirani taitaakin luulla että me seukataan, ja luonani joka toinen viikko asuvan poikani isänä.

Mutta puutuin lähinnä ajatukseesi että etukäteen voisi tietää minne suhde vie tai minkälainen toinen on kun aika vierii. Yhteinen lapsi tekee asioista vielä monimutkaisemman sitten jos asiat menevät persiilleen.

Käyttäjän EeroPyykkl kuva
Eero Pyykkölä Vastaus kommenttiin #17

Kirjoitin väärin naisestani, 1981 Josafatin baaritiski Kalliossa, Urheilutalo. En tosiaankaan väitä, että "tieteellisesti hankittu nainen" olisi takuu millekään. Esitin sen idean, että jos on riittävästi tutustunut vastakkaiseen sukupuoleen, haarukka on sopivasti kaventunut ja ehkä hahmottaa mahdollisuuksia toimivalle suhteelle.

Käyttäjän AnttiRautio kuva
Antti Rautio

Päteekö sama Pyykkölän mielestä myös silloin, jos sukupuolet olisivat blogistin tarinassa toisin päin?

Käyttäjän EeroPyykkl kuva
Eero Pyykkölä

Tossa jo ylempänä esitin vain ihmetykseni siitä, miten ihmiset ryhtyvät suhteisiin tuntematta kumppaniaan. Minun puolestani liberaali saa ruikuttaa ihan samalla lailla kuin konservatiivikin.

Käyttäjän harrikreus kuva
Harri Kreus

Sepäs se, ei todellakaan kilkattanut! Älykäs, hurmaava, empaattinen, sensuelli. Näihin piirteisiin hänessä ensin hurmaantuvat kaikki. Ongelmat tulivat esiin vasta sitten parisuhteen arjen alkaessa kuukausia myöhemmin. Ja pieninä paloina kerrallaan. Kokonaiskuva selviämiseen meni toista vuotta. Valitettavasti alkava parisuhde ei ole peruste pyytää turvallisuusselvitystä :-)

Käyttäjän EeroPyykkl kuva
Eero Pyykkölä

Ei todellakaan ollut tarkoitus syyllistää. Miten sen sanoisi, voisiko tulevaa kumppaniaan arvioida jotenkin etukäteen?

Käyttäjän harrikreus kuva
Harri Kreus Vastaus kommenttiin #16

Turvallisuusselvityksen kun olisi saanut teettää.... Sieltä se olisi paljastunut heti.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen Vastaus kommenttiin #18

Ei välttämättä edes sieltä, kun aina voi sanoa, että "olen muuttunut". Aika moni uskoo, kun riittävän hurmaava tyyppi niin sanoo.

Käyttäjän AnttiRautio kuva
Antti Rautio

Kirjoittajan mainitsema aihe on todellakin tabu. Se on yhtä tabu kuin se, että "vahinkoraskaudet" ovat aina oletusarvoisesti miesten syitä. Olisi käyttänyt kondomia ja koska ei käyttänyt, niin sitten saa maksaa 18 vuotta. Kukaan ei peräänkuuluta myös naisen vastuuta tilanteesta eikä sitä oteta mitenkään huomioon, että mies olisi halunnut tehtävän abortin. Silläkään ei ole mitään väliä, että kondomia olisi käytetty, mutta se on pettänyt kesken kaiken.

Jos nainen haluaa pitää lapsen mutta mies ei, niin mies ei voi sille mitään ja maksaa 18 vuotta. Mies ei voi myöskään mitään siinä tilanteessa, että hän haluaisi pitää lapsen ja ryhtyä vaikka yhksinhuoltajaksi, mutta nainen haluaa tehdä abortin. Nainen tekee silloin abortin ja siinä se.

Mies ei taida voida vieläkään mitään myöskään sille, jos nainen ei halua, että lapsen isyyttä aletaan selvittää. Eli jos mies haluaisi olla lapsen elämässä mukana mutta nainen ei halua, että isyys tunnustetaan, niin sillekään asialle ei mies mitään voi. Eikä näin saa olla missään tekemisissä oman lapsensa kanssa, jos nainen niin päättää.

Kyllähän parisuhteissa sekä kaikissa lapsiin liittyvissä asioissa valta on naisilla. Hyvin vahvasti. Tämän kokonaisuuden käsittely pitäisi vihdoin ottaa yhteiskunnassa esiin, mutta tuskinpa tästä kansalaisaloitteiden aiheuttamia marsseja tai edes Ylen A2-iltoja tullaan näkemään vielä vuosikymmeniin. Jos koskaan.

Käyttäjän OutiMara kuva
Outi Mara

Pirullisia naisia on olemassa, aivan kuten pirullisia miehiä. Keinot voivat olla erilaiset. Mikä syljettää eniten, on lasten käyttäminen välikappaleena. No narsismi ei katso sukupuolta.

Olet rohkea mies! Tärkeä asia tänä päivänä tasa-arvon nimissä.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos
    «Avun hakeminen? Se oli yhtä tyhjän kanssa. Erityisesti terveydenhuollon ammattilaiset vähättelivät, kehottivat ymmärtämään ja tukemaan. Mitenkään seksistisesti sanomatta, mutta siltikin; koin vahvaa ei korppi korpin, sisko siskon silmää noki.»

Suomessa on suurena ongelmana, että sosiaalitoimi on lähes täysin naisten miehittämä ja harvat miehet sitten komppaavat naistyötovereitaan näyttääkseen hyvältä heidän silmissään. Toisaalta miehet eivät muutenkaan ole kovin solidaarisia vieraita miehiä kohtaan.

Suomessa eduskunta saa päättää mitä tahansa miesten ja naisten tasa-arvosta, mutta kun sosiaalitoimet tehdään suljettujen ovien takana, voi järjestelmää vääristää miten tahansa henkilökohtaisten poliittisten ideologioiden mukaan. Hallitsemalla totuutta sosiaalitoimen työntekijöillä on käytännössä laista riippumaton yksinvalta ihmisten ja perheiden elämään, kun työtoverit toki tukevat kaikessa. Muutaman vuoden työkokemuksella kyllä oppii, kuinka laki taivutetaan omaan tahtoon.

Näistä toki saa lukea lehdistä, että jos mies uhkailee itsemurhalla ja naisen ja lasten tappamisella, siitä sitten lähtee lasten huoltajuus, tulee lähestymiskieltoa, korkeintaan valvottuja tapaamisia lasten kanssa ja niin edelleen. Todellisuus on, että naisen uhatessa miestä vastaavalla, on lastensuojelu naisen puolella ja tukee naista huoltajuuden tai lasten asumisen saamisessa – naisen ongelmathan johtuvat vain miehestä, joten ongelmat ratkeavat kun mies saadaan pois naisen ja lasten elämästä.

Kommentoin lastensuojelun kriisiä taannoin tarkemmin vastineena toisensuuntaiseen kirjoitukseen.

    «Minua auttanut ylikomisario antoi minulle neuvon: ”Yksittäisinä asioina nämä eivät johda mihinkään. Mutta jos vain pääsi kestää kasata riittävä keko, niin silloin oikeusjärjestelmällä on paremmat perusteet puuttua tilanteeseen terveydenhuoltojärjestelmän ylitse ja ohitse!”»

Varmasti hyvä neuvo. Juristit ja tuomarit ovat sukupuolijaoltaan aika tasaväkisiä ja omaavat useammin paremman ammattimoraalin, sen sijaan että lähtisivät toteuttamaan omaa missiotaan.

Toisin kuin sosiaalitoimessa, oikeudessa todisteet ovat kova sana. Kumppaniaan uhkailevat ihmiset eivät yleensä kovin helpolla arvaa, jos toisella on nauhuri päällä. Ja vaikka epäilisivät, ottavat sen riskin, kun jos eivät avaa suutaan eivät voi vaikuttaa toiseen. On toki hankalaa, jos sosiaalitoimi yrittää sitten vähätellä ja vääristellä sanomisia. Käytännössä nainen vois myös uhata sillä, että jos mies voittaa oikeudessa, viedään lapset sitten molemmilta, kun lastensuojelu kuitenkin on naisen puolella.

Käyttäjän harrikreus kuva
Harri Kreus

Itseasiassa, koska kanssani asuva lapseni ei ollut meidän yhteinen, niin parasta tukea olen saanut lastensuojelulta. Iso peukku heille siitä!

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Kumpa me miehet oppisimme hallitsemaan stonduppimme.

Käyttäjän emailjuuso kuva
Juha Hämäläinen

Naisten harrastama väkivalta perheissä on paljon yleisempää kuin miesten. Väkivalta on enemmän henkistä.

Käyttäjän harrikreus kuva
Harri Kreus

Näin myös oikeuspolittisen tutkimuslaitoksen tilastojen mukaan :-(

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Miehet lienevät yliedustettuina lievässä perheväkivallassa, siinä kun kansanomaisesti sanottuna pidetään eukko nyrkin ja hellan välissä. Kun puhutaan nyrkeillä, miehillä on yleensä enemmän ruumiinmassaa takana. Jos taas puhutaan keittiöveitsillä, ei fyysisellä voimalla ole niin paljoa väliä. Siksi naiset ovat vakavassa väkivallassa peräti yliedustettuja.

Naisilla on aivan yhtäläinen tarve valtaan parisuhteissa kuin miehilläkin. Kun fyysinen kyky väkivallan käyttöön valtakeinona on naisilla yleensä rajoitetumpi, valikoituu vallankäyttö väistämättä sosiaalisemmaksi – uhkailua, mustamaalaamista, häpäisyä ja liittoutumista. Liittoutuminen merkitsee usein avunpyyntöjä suhteen ulkopuolisille tahoille, kuten ystäville, sukulaisille tai viranomaisille. Ne viranomaiset ovat Suomessa yleensä naisia. Suurin harhautus on, että itku silmässä apua pyytävät naiset aina olisivat alistettuja uhreja. Parisuhdekriiseissä harvoin on viatonta osapuolta, mutta varmaa on, että kumpikin osapuoli sellaiselta haluaa vaikuttaa.

Miehet eivät yhtä kevyesti pyydä ulkopuolista apua parisuhdeongelmiensa ratkaisussa ja valtakeinona, eikä monikaan heitä edes auttaisi. Miesten odotetaan olevan itsenäisempiä ja apua pyytävä mies on lähinnä surkimus. Vastaukseksi helposti tulee: "Otatsä pataan naiselta?"

Käyttäjän HeidiLausmaa kuva
Heidi Lausmaa

Arvostan itsesi alttiiksi laittavaa kirjoitustasi. Aihe on todella tärkeä. Kun tein muutama vuosi sitten opinnäytetyön miehiin kohdistuvasta naisen tekemästä lähisuhdeväkivallasta, ei aiheesta löytynyt paljoakaan tieteellistä tutkimusta tai edes kirjallisuutta. Naisen tekemä väkivalta yhteiskunnassamme on yhä tabu. Ja isien asema erotilanteissa edelleen epätasa-arvoinen. Muutos tapahtuu vain muutosta tekemällä. Kirjoituksellasi annat äänen myös niin monille miehille, jotka painivat asian kanssa aivan yksin. Kiitos siitä.

Käyttäjän bvalonen kuva
Birgitta Valonen

Olen monta kertaa tuntenut syvää myötätuntoa miehiä kohtaan. Muuta en ole osannut tehdä. Paljon voimia sinulle, asia on erittäin tärkeä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Hyvä kirjoitus. Naiset ovat yhä itenäisempiä ja vahvempia ja sellaisen alla voi moni mies murtua. Uskon, että naisissakin on väkivaltaisia voimia, joita ei ole naisia opetettu hallitsemaan. Paha suu ja voiman käyttö kummallakin sukupuolella olisi saatava hallintaan.

Käyttäjän PetriHmlinen1 kuva
Petri Hämäläinen

# Irja - Miten voit puolustaa naisten väkivaltaa itsenäisyydellä ja vahvuudella? Mitä itsenäistä ja vahvaa väkivallassa on?

Naisten väkivalta kumpuaa epäitsenäisyydestä ja heikkoudessa.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Hieno ja rohkea puheenvuoro tärkeästä asiasta, joka toivottavasti saa ansaitsemansa huomion.

2000-luvun lopussa nousi suuri metakka naisasiajärjestöjen toimesta, kun RAY myönsi rahaa miehiin kohdistuvan väkivallan tutkimiseksi. Onneksi jotain tutkimusta silti saatiin tehtyä ja 2010 mm uutisoitiin seuraavasti:

"Törkeä perheväkivalta kohdistuu miehiin naisia useammin Miehet joutuvat perheessä törkeän pahoinpitelyn tai henkirikoksen yrityksen uhriksi jopa useammin kuin naiset. Perheväkivallan miesuhrien näkökulma on suomalaisessa tutkimuksessakin jäänyt syrjään."

Muutama viikko sitten kerrottiin Pia Keiskin väitöskirjasta:

"Rikostilastojen valossa miehet käyttävät lievää parisuhdeväkivaltaa enemmän kuin naiset, mutta vakavaa parisuhdeväkivaltaa käyttävät miehet ja naiset melkein yhtä paljon. Lapsia kohtaan perheväkivaltaa käyttävät äidit enemmän kuin isät", Keiski sanoo.

Nämä ovat esimerkkejä siitä, että ongelmia esiintyy myös muillakin kuin miehillä eikä sen tarkoitus ole silti vähätellä miesten tekemää.

Mitä tällä haluan sanoa?

Haluaisin sanoa sen, että maassamme tarvitaan myös aidosti tasa-arvoista tutkimusta ja uutisointia tästä asiasta. Väkivalta - niin henkinen kuin fyysinen - sattuu miehiin ja naisiin. Se on yksinkertaisesti väärin ja tuottaa paljon tuskaa maassamme.

En ole kertomassa, että naiset olisivat pahempia tai luomassa vastakkainasetelmaa. Uskon että miehet ovat väkivaltaisempia ja ongelma on todellinen. Sen ei pitäisi kuitenkaan tarkoittaa naisten tekemän väkivallan mitätöintiä ja vähättelyä.

Väkivalta lähisuhteessa kenen tahansa tekemänä on väärin.

Muutaman viikon takainen blogini aiheesta:

http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/25...

Käyttäjän PetriHmlinen1 kuva
Petri Hämäläinen

Hyvä omakohtainen kirjoitus. Tärkeä yhteiskunnallinen aihe.

Artikkeli liittyy perheväkivaltaa paljon laajempaan teemaan. Se koskee vasemmiston rasistista miesvihaa ja näkemystä naisten moraalisesta erinomaisuudesta.

Nykyajan kulttuurimarxilainen valtamedia käsittelee sukupuolirooleja vain naisten hyvyyden ja moraalisen puhtauden, (valkoisen) miesten pahuuden ja moraalisen kelvottomuuden kautta.

Naisten ylistäminen ja kritiikitön palvonta toistaa kommunistien esittämää käsitystä työväestön moraalisesta puhtaudesta ja oikeellisuudesta.

Institutionalisoitu miesviha vastaa kommunistien omistavaan luokkaan kohdistamaa vihaa.

Käyttäjän VesaLevonen kuva
Vesa Levonen

Kolikolla on aina toinenkin puoli.

Käyttäjän JouniKivel kuva
Jouni Kivelä

Hyvä kirjoitus.

Hannu Lauerma kertoi kirjassaan kokemuksistaan nuorna lääkärinä. Kun sairaalaan tuotiin sairaalakuntoon pahoinpidelty mies, ja hän kertoi puolison pahoinpidelleen, asia kirjattiin humalaisen höpinänä jos mies oli päihtynyt, ja tilapäisenä mielenhäiriönä jos mies oli selvinpäin.

Hän kuvaa yhtä tapausta: mies makaa hakattuna sairaalasängyssä, kolme sairaanhoitajaa kyselee häneltä mitä tapahtui, kun mies on tarinansa kertonut hoitajat räjähtivät paskaiseen nauruun ja kävelivät pois. Tämä luullakseni sijoittuu jonnekin 70-luvulle.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Tuota, miksi antaa pahoinpidellä itsensä, jos nyrkinheiluttaja, kaulimen kalistelija ja pasistinpannua päähän työntävä ei ole edes omien lasten äiti ?

Eikö voisi vain poistua lapsineen ja tehdä muutoksen elämäänsä ?

Kirjoittaja on todennut kuinka honey ja kliffaa tämän väkivaltaisen ilmeisen kauniin naisen kanssa kuitenkin oli, vaikkakin epäkohtia oli monia. Harri Kreus, naiminen ei ole elämän tärkein asia, vaan ehkäpä itsensä, lastensa ja lähipiirinsä turvallisuudentunne ja vakaus, johon et nyt nähtävästi ole omilta himoiltasi kyennyt.

Nussukka.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Sinulla näkyy olevan aina kaikki selvää ja suoraviivaista vaikket tiedä kuin häivähdyksen kokonaisuudesta blogin kautta.

Näköjään jopa niin selvää, että katsot oikeudeksesi tuomita ja ryhtyä nimittelemään.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Eikö väkivaltaisesta tyrannisoivasta suhteesta voi poistua takavasemmalle lapsineen, jotka eivät ole osallisia asiaan ?

Näin ainakin tekisi vastuullinen isä tai äiti lapsineen uudesta satummoisesta suhteestaan.

Miksi mies antaa naisen pahoinpidellä kuvien tapaan kasvojaan, jos ei omituisesti uhriutumisen motivoinnein ja julkaisuin ?

No jokainen taplaa tavallaan muiden mielipiteistä huolimatta. Väkivaltaan ei tule alistua kenenkään.

Sitäpaitsi Kaistakorpi, meillä on hyvä poliisiturva ja oikeusistuinten turva, jos on näyttöä epäkohdista.

Käyttäjän AnttiRautio kuva
Antti Rautio Vastaus kommenttiin #35

Oletko Lauri Kiiski samaa mieltä ylläolevien kommenttiesi #33 ja #35 kanssa myös silloin, jos sukupuolet olisivat blogistin tarinassa toisin päin?

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski Vastaus kommenttiin #36

Kyllä vain. Ei sen kummemmin fyysistä, kun henkistäkään väkivaltaa pidä tai tarvitse sietää. Apua ja asiantuntemusta on meillä laajasti saatavilla, jos viitsisi sitä hakea.

Väkivalta tai henkinen väkivalta suhteessa ei ole rakkautta, vaan kieroutunut persoonallisuushäiriö toisen osapuolen osalta kohdistuneena toiseen osapuoleen.

Käyttäjän anttiliikkanen kuva
Antti Liikkanen

Miksi suomalaisissa tilastoissa itsemurhia tekevät onnistuneesti 80%:sti miehet?

Kahden kauppahan tämä on ja parisuhdeterapeutin korvapuusti.

En toista viestiä, jota lappeenrantalainen perheterapeutti Matti J. Kuronen tästä asiasta julkisti, mutta kehoitan kirjoittajan tapaisessa tilanteessa olevia hankkiutumaan ensin miespuolisen asiantuntijan pakeille ja sitten, jos saa parikkinsa innostumaan, nais-mies-parisuhdeterapeutti-parin juttusille.

Ei näitä palveluja hurhan paljoa löydy, mutta oman 50 vuoden työurani mittaan sentään on tullut jotain opittua.

Kurosen viestin avainsanoja ovat keskustelu, terävä kieli, yhteinen tarkoitusperä, viina, väkivalta ja vieraat naiset.

Toimituksen poiminnat