harrikreus

Turvallisuuspolitiikkamme ei pohjaudu realismille

  • Turvallisuuspolitiikkamme ei pohjaudu realismille

Turvallisuuspolitiikkamme ei pohjaudu realismille

Jyri Häkämies sanoi Yhdysvalloissa 2007, että Suomen keskeisimmät turvallisuuspoliittiset haasteet ovat: ”Venäjä, Venäjä ja Venäjä!”. Sen jälkeen on tapahtunut paljon joka todistaa Häkämiehen olleen täsmälleen oikeassa.

Venäjän hyökkäykset Etelä-Ossetiassa, Abhaasiassa, Transnistriassa, Krimillä ja Itä-Ukrainassa, Syyriassa sekä erilaiset hybridivaikuttamisen operaatiot, kuten GRU:n operaatio Montenegron Naton jäsenyyden torjumiseksi, vaikuttaminen Yhdysvaltain presidentinvaaleihin, Saksan Lisa-tapaus, yritys vaikuttaa Ranskan presidentinvaaleihin sekä Katalonian konfliktin kiihdyttäminen sosiaalisessa mediassa, ovat vihdoin herättäneet muut länsimaat oivaltamaan, että Venäjä järjestelmällisesti häiriköi ja uhkailee  länsimaisia demokratioita ja pyrkii hybridivaikuttamisen keinoin riitaannuttamaan ja epävakauttamaan niitä.

Meillä on naapurinamme sisäisesti ja taloudellisesti epävakaa maa, jossa päivä päivältä diktatuurin otteet tiukentuvat, joka järjestelmällisesti hyökkää länttä vastaan ja haaveilee suurvalta-asemansa palauttamisesta. Onko Suomessa siis kaikki hyvin? Presidenttiehdokas Nils Torvaldsin lanseeraama termi “virtuaali-YYA-Suomi” iski naulankantaan. Se kuvaa hyvin johtavien poliittisten päättäjiemme naiivia suhtautumista naapuriimme tilanteessa, jossa geopolitiikka on rajusti muuttunut.

Ymmärtääksemme Venäjän toimintaa, meidän on lähdettävä historiasta. Presidentti Mauno Koivisto kiteytti vuonna 2001 kirjassaan “Venäjän idea” Venäjän imperiumin laajentumisen ideaksi kolmen tekijän yhdistämisen: arvokkaan maan haltuunotto, uskon levittäminen sekä slaavien yhdistäminen Venäjän yhteyteen. Krimin niemimaalla ja Itä-Ukrainassa voi nähdä nämä piirteet: Krimin strategisesti arvokas maa Mustanmeren kaasuvaroineen, jonka Venäjä kokee uhaksi omalle energian viennistä riippuvaiselle taloudelleen sekä molempien alueiden etnisten venäläisten yhdistäminen. Jo Iivana Julman ajoista alkaen Venäjän johdonmukaisena ajatuksena on ollut laajeta kaikissa ilmansuunnissa vapaiden meriyhteyksien ääreen sekä puskurivyöhykkeen luomisesta Äiti-Venäjän ympärille.

Neuvostoliiton romahduksesta alkanut Venäjän kaaos pysähtyi vasta Vladimir Putinin presidenttikaudella. On merkittävää, että vielä tässä vaiheessa Putin aidosti haki suuntaa Venäjälle ja pohti vakavasti jopa EU-jäsenyyttä. Länsi, etunenässä EU:n komission puheenjohtaja Romano Prodi, teki siinä vaiheessa vuosisadan suurimman poliittisen typeryyden. Kun Putin oli tiedustellut Prodilta Venäjän mahdollista jäsenyyttä EU:ssa, Prodi oli tokaissut: “Missään tapauksessa ei, olette liian suuri!”. Tämän jälkeen EU kuitenkin aloitti laajenemisen itään ja lähentymisneuvottelut Turkin kanssa. Putin ja Venäjä tulkitsivat lännen ja EU:n katsovan, että kerhomme on liian hieno venäläisille.

Torjumisen jälkeen olemmekin saaneet kokea järjestelmällisen hyökkäyksen kerhoamme kohtaan. Hyökkäyksen välttämiseksi, ja Venäjän sitomiseksi länsimaihin, sekä demokratiaan, ihmisoikeuksiin ja oikeusvaltioperiaatteeseen, Prodin olisi pitänyt vastata: “Sinä päivänä, kun Venäjä täyttää Maastrichtin ja Kööpenhaminan kriteerit, ei ole esteitä jäsenyysneuvottelujen aloittamiseksi!” Tästä poliittisesta virheestä maksamme nyt lännessä kovaa hintaa. Venäjän järjestelmällisestä hyökkäyksestä länsimaisia demokratioita vastaan ehkä parhaiten kertoo Yhdysvaltain senaatin ulkoasiainkomitean 10.1.2018 julkaisema raportti (1). Myös EU:ssa Venäjän disinformaatiokampanjointi on huomattu ja siitä kertoo EU:n aiheesta kertova portaali. (2)

Useat asiantuntijat ovat jo varoittaneet Venäjän tilanteesta: Venäjä on sisäisesti epävakaa sekä poliittisesti että taloudellisesti. Sisäinen kehitys on nähtävissä muun muassa erilaisten kansalaisjärjestöjen määrittelemisessä ulkovaltojen agenteiksi, Jehovan todistajien toiminnan kieltämisenä korkeimman oikeuden päätöksellä, antisemitismin nousuna sekä esimerkiksi korruptiota paljastaneen johtavan oppositiopoliitikon Aleksey Navalnyitä ja hänen tukijoitaan vastaan tehtyinä toistuvina hyökkäyksinä ja viimeksi hänen pidättämisenään 28.1.2018. Lehdistö ja muu media ovat tiukasti Kremlin kontrollissa. Talous parani Putinin valtakauden alussa, mutta öljyn, kaasun ja raaka-aineiden hinnan laskettua Venäjän talous sakkasi; kotimarkkinoille valmistava teollisuus on lähes olematonta ja koko talouden vetureina toimii yhä energian sekä raaka-aineiden vienti. Ja kuten esimerkiksi Navalnyin toimisto on lukuisissa tutkimuksissaan todistanut, massiivinen korruptio rehottaa joka puolella.

Kylmän sodan aikana Neuvostoliitto oli ulottanut suojavyöhykkeensä lännessä Saksaan asti ja Ruotsin puolueettomuuspolitiikan ja Suomen YYA-sopimuksen ansiosta varmistanut pohjoisen sivustansa sekä Leningradin turvallisuuden. Tuohon aikaan mahdollisen suurvaltojen konfliktin operatiiviset teatterit olivat Lähi-Itä, Aasia sekä Keski-Eurooppa. Sekä Neuvostoliitolle että USA:lle sopi hyvin Ruotsin ja Suomen tahto pysytellä suurvaltaristiriitojen ulkopuolella. Rautaesiripun romahdettua Venäjä on menettänyt suojavyöhykkeensä ja se kokee Naton tulleen aivan lähituntumaan.

Ilmastonmuutoksen myötä arktisten alueiden poliittinen, taloudellinen ja sotilaallinen merkitys on kasvanut. Myös tähän vaikuttaa merkittävästi Kremlin kuvitelma Naton uhasta. Jos arktinen suunta oli sivussa kylmän sodan aikaan, on se nyt painopistesuunta. Tämä tuntuu olevan käsittämätön asia “virtuaali-YYA Suomessa” eläville päättäjillemme.

Suomessa usein hoetut mantrat ovat: itsenäinen uskottava puolustus, sotilaallinen liittoutumattomuus, syvenevä sotilaallinen yhteistyö Ruotsin ja EU:n kanssa, Nato-optio, ja viimeisimpänä tilanteen mukaiset liittoumat.

Suomella on väestömääräänsä ja kansantalouteensa nähden hyvät puolustusvoimat, mutta haasteena on maan koko. Usein kuulee myyttinä väitettävän, että olemme ennenkin pärjänneet yksin. Tosiasiassa toisen maailmansodan aikana Oulujoen pohjoispuolelle jäävän alueen puolustuksesta vastasi Saksan 20. Vuoristoarmeija 213000 sotilaan voimin. Talvisodan jälkeen Yhdysvalloista saaduilla Brewster hävittäjillä nostettiin ilmavoimiemme suorituskyky aivan uudelle tasolle. Tali-Ihantalan ja torjuntavoiton ihme syntyi 1944 mm. Lento-osasto Kuhlmeyn sekä Saksalta saadun materiaaliavun turvin.

Vaikka Ruotsi teki kylmän sodan päättyessä suuren arviointivirheen, ja heräsi vasta 2014 kasakan nauruun, ryhtyi se kuitenkin nopeasti ja päättäväisesti korjaamaan virhearvionsa seurauksia syventämällä yhteistyötään Yhdysvaltojen kanssa. Elokuussa 2016 maassa vieraillut varapresidentti Biden teki peitellysti, mutta selvästi, tiedoksi Venäjälle Yhdysvaltain seisovan Ruotsin tukena. Ruotsi taas on Suomelle tehnyt harvinaisen selväksi, että lisääntyvä puolustusyhteistyö kiinnostaa, mutta puolustusliittoa ei tule.

EU:n Nato-jäsenet ovat yksiselitteisesti torjuneet käsityksen, että EU muodostaisi jollain tavalla päällekkäisen järjestelmän Naton kanssa. Lissabonin sopimuksessa on yksiselitteisesti todettu, että Euroopan puolustamisen kovasta ytimestä vastaa Nato. Syy on hyvin yksinkertainen; vain Yhdysvalloilla on tarvittavat strategiset kyvykkyydet, kuten satelliittitiedustelu, strateginen ilmakuljetuskyky, kyky projisoida nopeasti voimaa lentotukialuseskaadereilla sekä riittävästi kalustoa ja miesvoimaa. Jugoslavian hajoamisesta seurannut kriisi osoitti selkeästi, ettei ilman Yhdysvaltain suorituskykyä EU kotinurkillaankaan kyennyt näin pienikokoista kriisiä sammuttamaan.

Vaikka EU löisi pöytään rajattoman budjetin, EU ei kykene korvaamaan Yhdysvaltain Natoon tuomaa suorituskykyä 10-15 vuoteen. EU:n lisääntyvä sotilaallinen yhteistyö suuntautuukin materiaalihankintoihin, koulutukseen ja kriisinhallintaan. Lisäksi poliittinen tahto puuttuu täysin. Sen tosiasian tunnusti EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan edustaja Mogherini. (3)

Asia on hyvin selkeästi kirjattu myös Lissabonin sopimuksen artiklaan 42.7: “Jos jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, muilla jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa sille apua kaikin käytettävissään olevin keinoin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 51 artiklan mukaisesti. Tämä ei vaikuta tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan erityisluonteeseen. Tämän alan sitoumusten ja yhteistyön on oltava Pohjois-Atlantin liiton puitteissa tehtyjen sitoumusten mukaisia, ja Pohjois-Atlantin liitto on jäseninään oleville valtioille edelleen niiden yhteisen puolustuksen perusta ja sitä toteuttava elin.”

Artikla siis selkeästi toteaa Naton olevan yhteisen puolustuksen kova ydin. Muun muassa tohtori Jukka Tarkka tulkitsee lauseen “Tämä ei vaikuta tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan erityisluonteeseen.” siten, että tosiasiallisesti Suomi jää ulos EU:n vähäisistäkin turvatakuista. (4)

Nato-optiosta puhuminen on surkuhupaisaa ja osoittaa, etteivät puhujat ymmärrä Naton jäseneksi hakeutumisen prosessia. Kun maa päättää hakea jäsenyyttä, vain Naton huippukokous voi päättää jäsenyysneuvottelujen aloittamisesta. Huippukokouksia ei ole edes joka vuosi. Kun huippukokous on päättänyt jäsenyysneuvottelujen alkamisesta, alkaa usean vuoden prosessi nimeltä Membership Access Program. Siihen kuuluu muun muassa vaatimus, että kaikkien NATO-jäsenten parlamentit hyväksyvät uuden jäsenen. Nato pohjautuu yksimieliseen päätöksentekoon.

Hakuprosessin aikana Naton turvatakuut eivät ole voimassa. Montenegron tapauksessa prosessi kesti noin viisi vuotta, ja Suomen ja Ruotsin kaltaisten edistyneiden kumppaneiden tapauksessa prosessi voisi mennä läpi kolmessa.  Vaikka Suomi jättäisi jäsenhakemuksensa Brysselin huippukokouksessa 2018, niin olisimme Naton jäseniä turvatakuineen aikaisintaan vuonna 2021, todennäköisimmin 2023. Tämä siis edellyttäen, ettei yksikään jäsenmaa, kuten Turkki vastusta jäsenyyttä.

”Tilanteen mukaiset liittoumat” ovat suurinta itsepetosta. Liittouman sotilaallisen suorituskyvyn rakentaminen puolustussuunnitelmineen, aluevastuineen, johtamisjärjestelyineen, yhteistoimintajärjestelyineen, logistiikan järjestelyineen, tukikohtineen ja tukeutumisjärjestelyineen sekä kaikkea tätä testaavine harjoituksineen, on vuosikausia kestävä prosessi. Pahimmassa tapauksessa nopeasti tehty liittouma vain sotkisi jo olemassa olevia järjestelyjä.

Voidaan siis kysyä, kuinka realistiseen tilannekuvaan nykyinen turvallisuuspolittikkamme pohjautuu? Naapurissamme on alueellinen suurvalta, joka haikailee entisestä imperiumistaan, on taloudellisesti ja sisäisesti epävakaa ja päivä päivältä liukumassa yhä syvemmälle diktatuuriin. Samanaikaisesti se on järjestelmällisesti, syvällisesti ja laajasti hyökännyt länsimaisia demokratioita vastaan asymmetrisen sodankäynnin keinoin, ja on osoittanut selkeää tahtoa ja kykyä ajaa etujaan sotilaallisin keinoin.

Venäjän yleisesikunta ja Kreml tulkitsevat Suomen yksikäsitteisesti kuuluvan länteen, ei olevan puolueeton. Suomi on ostamassa torjuntahävittäjiä lännestä ja osana Laivue-2020-hanketta se käy mm. Yhdysvaltojen kanssa neuvotteluita 600 miljoonan dollarin ohjuskaupoista. Säilyttääkseen edes jonkinasteisen toimintavapauden Pohjoisella teatterilla, Venäjä tekee kaikkensa estääkseen Suomen ainoat todelliset turvatakuut eli Nato-jäsenyyden. Mikäli Ruotsi ehtii hakea Nato-jäsenyyttä ennen Suomea, voivat Venäjän toimet Suomea kohtaan muuttua huomattavasti kouriintuntuvimmiksi.

 

J.K. Paasikivi siteerasi mielellään  englantilaisen historioitsijan Babington Macaulayn lausetta: "Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku”. Tätä soisi meidänkin turvallisuuspoliittisen johtomme miettivän. Nyt mieleen tulee pikemminkin pohjolan suurimman valtiomiehen, legendaarisen Axel Oxenstiernan sanat: “Poikani, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan!”

 

Kirjoittaneet Harri Kreus, entinen meriupseeri ja Aki Kivirinta, entinen siviilipalvelusmies ja Liberaalipuolueen Oulun Piirijärjestön puheenjohtaja. Molemmat ovat Liberaalipuolue – Vapaus valita r.p:n hallituksen jäseniä.
 

Liberaalipuolue ajaa Nato-jäsenyyden hakemista

 

Viitteet

  1. “PUTIN’S ASYMMETRIC ASSAULT ON DEMOCRACY IN RUSSIA AND EUROPE: IMPLICATIONS FOR U.S. NATIONAL SECURITY” https://www.foreign.senate.gov/imo/media/doc/FinalRR.pdf .

  2. ”EU vs. Disinformation” -tiedotusportaali https://euvsdisinfo.eu/

  3. http://www.iltalehti.fi/politiikka/201802042200718826_pi.shtml.

  4. https://www.facebook.com/photo.php?fbid=156667271584162&set=a.121195735131316.1073741827.100017226703516&type=3&theater

     

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

17Suosittele

17 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (22 kommenttia)

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Harvinaisen napakkaa ja hyvin perusteltua tekstiä. On aina ilo lukea tekstiä, joka perustuu faktoihin.

Olen jo Ari Pesosen asiantuntijakirjoituksissa korostanut sitä, että jatkossa kannattaa katsoa, mitä puoluetta äänestää. Pelkästään Nato-kanta on liberaaleilla sellainen, että se kerännee ääniä noilta vanhoilta puolueilta.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Kiitos ytimekkäästä ja osuvasta tilanteen kuvaamisesta!

Mikä vahinko, ettei presidentinvaaleissa tullut tilaisuutta näiden argumenttien läpikäymiseen kohta kohdalta kunkin ehdokkaan kanssa. Toivottavasti eduskuntavaaleihin mennessä näitä päästään puimaan riittävästi. Jos niissä äänestämme väärin, siitä ei Suomelle hyvä seuraa!

Käyttäjän harrikreus kuva
Harri Kreus

Pasi ja Hannu!

Kiitokset positiivisesta palautteesta ja voitte luottaa siihen, että tulen pitämään realismin palauttamisen lippua korkealla myös jatkossa!

Käyttäjän petriluosto kuva
Petri Luosto

Tuo oli erittäin hyvä kirjoitus. Joitakin päiviä sitten tuli vastaan tällainen toteamus häikälemättömän valtiomiestaidon mestarilta Niccolo Machiavelliltä:

“A prince is also respected when he is either a true friend or a true enemy …When he declares himself in favour of one party against the other, without any reservation, this action will always be more advantageous than remaining neutral.”

Lähde: http://ianchadwick.com/machiavelli/chapters-15-21/...

Eli ruhtinasta kunnioitetaan ulkopolitiikassa, kun hän on joko todellinen ystävä tai todellinen vihollinen. Machiavelli perustelee kantansa näin:

“…is an exceedingly dangerous path that leads to defeat… If a prince remains neutral when two others are fighting, he allows himself to be hated and despised: hated by the combatant who believes the prince is obliged to side with him (in the name of an old friendship or in return for favours granted or performed); and despised by the other combatant, who will consider him timid and indecisive, an enemy not to be feared.”

Toisin sanoen jos Itämeren alueella syntyisi aseellinen konflikti, niin ainakin Baltian maiden näkökulmasta Suomella olisi EU:n kautta velvollisuuksia auttaa niitä. Jos emme auttaisi niitä siinä tilanteessa, niin saisi ne maat inhoamaan meitä. Sen lisäksi ainoa potentiaalinen uhka Suomen turvallisuudelle eli Venäjä pitäisi meitä äärimmäisen varovaisena ja sitä kautta tahona, jota ei tarvitsisi mitenkään pelätä.

Tämän lisäksi jos Itämeren alueella syttyisi aseellinen konflikti, niin olisi epävarmaa, että pystyisikö Suomi välttämään sitä. Voidaan myös kysyä, että minkä pitäisi olla Suomen tavoite Itämeren alueella. Mielestäni se on nykyisten rajojen säilyttäminen ja paras vaihtoehto sitä varten on liittoutua. Venäjä on tällä alueella ainoa valtio, jolla on suurvalta-ambitioita, ja joka saattaa sitä kautta pyrkiä vaarantamaan alueen geopoliittista turvallisuutta.

On syytä huomata, että Putin ja hänen hallintonsa edustavat häikäilemätöntä valtiomiesajattelua, joten se edellyttää, että myös vastapuolet tuntevat sellaiset toimintaperiaatteet. Siksi on hyvä perehtyä esim. Machiavellin Ruhtinaaseen, jossa noista asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä.

Käyttäjän harrikreus kuva
Harri Kreus

Niccolo on yksi suosikkejani. Samoin Axel Oxenstierna, josta legendaarinen kardinaali Richelieukin sanoi: "Siinä on mies, jonka mielipiteitä on syytä kuunnella ja kunnioittaa!"

Käyttäjän emailjuuso kuva
Juha Hämäläinen

Länsi on tehnyt anteeksiantamattomia virheitä suhteessaan itään oli sitten kyse Venäjästä, Turkista tai muslimimaista. Mutta kaikkein suurin virhe on katsoa mallia ja tukea USAn politiikkaa maailmalla. Se on suurin rauhan uhka ollut pitkään.

EUn pitää harjoittaa täysin itsenäistä ulko- ja puolustuspolitiikkaa raahaamatta tänne yhtäkään EUn ulkopuolista päsmäriä.

Käyttäjän AkiK kuva
Aki Kivirinta

Juuri todistimme kirjoituksessa ettei EU:n yhteinen puolustus, ilman Natoa, ole millään tavalla realistinen vaihtoehto. Mieluusti kuulisin miten tällainen EU:n oma puolustus voitaisiin toteuttaa jos joku näkee sen todellisena mahdollisuutena.

Käyttäjän MikaLehtonen kuva
Mika Lehtonen

Kyllä se on realistinen vaihtoehto, koska presidenttikin uskoo siihen. Et kai sentään julkene epäillä, että Sauli Niinistö voisi olla väärässä?

Käyttäjän hexu980 kuva
Heikki Aukee Vastaus kommenttiin #13

Änkyrät on talutettava Natoon sivuoven kautta. Kun EU-puolustusta kehitetään, on se automaattisesti osallistuvia jäsenmaita enemmän sitovaa, kuin Nato-jäsenyys olisi. Mitä järkeä vajaamuotoisempaa ratkaisua on toteuttaa Nato-maiden näkökulmasta tarkasteltaessa. EU-puolustukseen ei varmasti tule mitään sellaista, mitä Nato jo tarjoaa jäsenilleen.

Edellisistä seuraa, että Suomi saa EU-puolustuksessa mukana ollessaan ns. kurat naamalleen, mutta ei ole sitä pyyhettä millä pyyhkiä. Taakka kyllä joudutaan kantamaan, mutta tukea ei saada. Muilla mailla on Nato-kortti olemassa, mutta Suomella ei sitä ole.

Lisäongelman tuo se, että Suomella on maininta erityisasemastaan liittyen Lissabonin sopimuksen artiklaan 47.2, eli ettei muiden tarvitse apua automaattisesti edes tarjota, eikä velvoita myöskään antamaan. Kaikki tuon tietävät, mutta eivät pysty tunnustamaan, koska se velvoittaisi toimimaan, mitä poliitikkojen kannattajat eivät pysty ymmärtämään.

Käyttäjän harrikreus kuva
Harri Kreus

Juha, onkohan tuo sinun näkemyksesi ihan realistinen, jos EU maiden enemmistö eli EU/Nato-jäsenet ovat sitä mieltä, vain Natolle kuuluu puolustuksen kova ydin ja turvatakuut.

Noilla mailla taitaa olla aika realistinen käsitys, ettei EU kykenisi pitkään aikaan korvaamaan Yhdysvaltain Natoon tuomia strategisia kyvykkyyksiä.

Käyttäjän emailjuuso kuva
Juha Hämäläinen

Realismia on se, että EU pystyy vaivatta rakentamaan puolustuksensa itse. Minä en ole NATO-vastainen, jos sitäkin mietit. En pidä hyvänä rakentaa EUn puolustusta USAn varaan enkä pidä fiksuna pitää EUn ulkopuolisen osapuolen armeijaa EUssa.

EUn tulee kehittää aseensa enemmän itse. Tämä on taloudellinen ja riippumattomuuskysymys yhdessä. Armeijan miehitykseen EUn väestö riittää paremmin kuin hyvin. Ja kyvyt sekä resurssit asekehitykseen.

Jollei lähtökohtana ole itsenäinen puolustus niin se ei koskaan toteudu, jos alamme valmistella rauhallisin luottavaisin mielin kolmatta maailmansotaa USAn läsnäoloon perustuen. Samantien voimme liittää EUn 28 jäsenvaltiota USAan ja ottaa Trumpin päällepäsmäriksi.

Kun tätä militarisointia kiirehditään suuresti niin kysyn uskooko joku tosissaan Venäjän olevan hyökkäämässä EUn alueelle jossain nurkassa. Se ei nyt vain ole totta tämän päivän tilanteessa.

Toki jos Venäjän pakotteita kiristetään ja rajoilla lennellään provomielessä molempien toimesta niin kyllä voidaan suotuisissa oloissa saada aseellinen selkkaus aikaan. En vain näe mitään järkeä lisätä tätä riskiä juuri Suomen kamaralla.

Käyttäjän harrikreus kuva
Harri Kreus Vastaus kommenttiin #10

Tuosta pitkän tähtäimen tavoitteesta en ole eri mieltä. Se ei vain ole neljännesvuosisataan realismia.

Otetaan esimerkki. EU päättää luoda yhteiseurooppalaisen 6. sukupolven hävittäjän Rafalen, Gripenin ja Typhooniin seuraajaksi. Päätöksestä 5 vuoden kuluttua prototyyppi ehkä lentää ensilentonsa. 10 vuoden kuluttua alkavat ensimmäiset toimitukset ja 15 vuoden kuluttua päätöksestä se on muuttunut Euroopan ilmavoimien suorituskyvyksi, jolla on merkitystä.

Itseasiassa moni Yhdysvaltain presidentti jo ennen Trumpia (Reagan, molemmat Bushit) ovat vaatineet Eurooppaa kantamaan suuremman vastuun omasta puolustuksestaan. Muun muassa Saksaa.

Amerikkalaisilla on hyvä syy kysyä, miksi heidän pitäisi kantaa niin suuri taloudellinen vastuu Unionin puolustuksesta tai miksi heidän poikiensa pitäisi vuotaa vertaan Euroopan puolesta.

Yhdysvallathan ajoi Trumpin doktriinin mukaista eristäytymistä Euroopasta ennen I maailmansotaa ja samoin sen jälkeen.

Ja kuinkas sitten kävikään? Kahdesti Yhdysvaltain piti tulla pelastamaan Eurooppa eurooppalaisilta itseltään...vaikka nimenomaan halusivat pysytellä rapakon omalla puolellaan, koska Aasia oli heille luontaisempi painopistesuunta.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto Vastaus kommenttiin #10

Mutta, kun se valtaosa EU:sta on jo niitä NATO-maita ja NATO on ja tulee olemaan niiden pääpuolustusjärjestelmä, johon USA:kin kuuluu.

Käyttäjän PekkaNrnen kuva
Pekka Näränen

Asiaa Kreusilta ja Kivirinnalta!

Käyttäjän dottore48 kuva
Kari Ellimäki

Kiitos, erinomainen analyysi tilanteestamme.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Nyt on kyllä pakko kysyä, mikä edustamanne puolue lopultakin oikein on.

Tämän blogin kirjoittaja esittäytyy puoluetoveriksenne: http://ronijokinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250909...

Mitä mieltä olette hänen esittämistään kannanotoista? Onko tuo puolueenne virallinen linja, vai kuka teistä on toisinajattelija?

Käyttäjän harrikreus kuva
Harri Kreus

Kyllä Roni on puolueemme jäsen. Ja niin kuin usein, saman katon alla voi olla hyvinkin erilaisia mielipiteitä.

Ja Liberaalipuolueeseen mahtuu niin yleisen asevelvollisuuden kannattajia ja todella aktiivisia reserviläisiä (mm. allekirjoittanut) kuin valikoivan vapaaehtoisenkin kannattajia.

Pakollinen asevelvollisuus vain toiselle sukupuolelle on oikeasti klassisen liberalismin ideaaleille haastavaa. Ja niinpä puoluekokouksemme on päätynyt sitten ohjelmaamme kirjoitettuun muotoon, jota Ronikin on lainannut

Lainaan tuon Ronin blogin loppuosan ja täydennän sen puolueohjelmastamme kokonaan.

"Uskottava puolustus tulee säilyttää jokaisessa tilanteessa. Vaikka asevelvollisuudesta luovuttaisiin, se tulisi järjestää niin, että Suomen puolustuskyky ei laskisi missään siirtymävaiheen tilanteessa. Koska kannatan Natoon liittymistä ja markkinaehtoista vapaaehtoisuuteen perustuvaa asepalvelusta, lainaan puolueeni puolueohjelmaa:

"Maanpuolustus ja kansalaisten turvallisuuden varmistaminen kuuluvat valtion ydintehtäviin. Suomella tulee olla uskottava kansallinen puolustus. Kansainvälistä yhteistyötä ja integraatiota on syvennettävä kansallisen puolustuksen vahvistamiseksi. Suomen tulee hakea Naton jäsenyyttä.

Asevelvollisuusjärjestelmää tulee kehittää siten, että puolustuksen tarpeet ja asepalveluksen suorittavien motivaatio ja kompetenssit kohtaavat paremmin. Miehille pakollinen asevelvollisuus tulee korvata kaikkia kansalaisia koskevalla valikoivalla asepalveluksella ja palveluksen suorittamiseen tulee kannustaa korottamalla päivärahoja siten, että riittävästi ihmisiä hakeutuu kaikkiin maanpuolustustehtäviin. Palveluksesta kieltäytymisestä ei tule rangaista. Vapaaehtoista maanpuolustustyötä tulee edistää ja tukea.

Puolustusvoimien suorituskykyjä tulee kehittää järjestelmällisesti vastaamaan muuttuvaa toimintaympäristöä sekä uhkakuvan muutoksia. Valmiuden kohottamisen ja toimirajat ylittävän viranomaisyhteistyön on oltava mahdollista nopeasti ja joustavasti."

Henkilökohtaisesti haluaisin, että aiheesta keskusteltaisiin enemmän, mutta aihetta ympäröi erittäin tulehtunut keskusteluilmapiiri, jossa toisella laidalla huudetaan isänmaan petturia sekä venäläistä trollia ja toisella puolella ollaan valmiita romuttamaan koko maan puolustus, koska aseet on pahoja. Toivoisin että tämä muuttuu lähiaikoina."

Vaikka itse evp. upseerina olenkin yleisen asevelvollisuuden kannattaja, niin mielestäni Sillasmaan komitea ei aidosti arvioinut kaikkia vaihtoehtoja riittävän laajalti esim. kustannus/hyötyanalyysin osalta, vaan yleinen asevelvollisuus "ainoana vaihtoehtona" tuli kyllä komitealle aika annettuna.

Jaan Ronin mielipiteen siitä, että keskusteluilmapiiri aiheesta on kärjistynyt äärilaitojen väliseksi huuteluksi ja älyllinen, analyyttinen debatti asiasta puuttuu täysin.

Vannoessani aikoinaan upseerin virkavalani ylipäällikölleni, presidentti Mauno Koivistolle, vannoin samalla, että vahtivuorollani kansalaisilla on oikeus ottaa mikä tahansa aihe avoimeen keskusteluun ja demokraattisen debatin jälkeen siitä sitten säädetään laeissa niin kuin hyväksi nähdään.

Minun ei tarvitse olla Ronin kanssa asioista samaa mieltä, mutta olen vannonut valalla puolustavani viimeiseen veripisaraani saakka hänen oikeuttaan esittää mielipiteensä.

Se, että meillä on puolueen sisällä erilaisia näkemyksiä on vain rikkautta ja viittaustasi toisinajattelijoihin pidän kyllä johonkin toiseen yhteiskuntajärjestelmään kuin vapaaseen, länsimaiseen demokratiaan, kuten Suomi, kuuluvana.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Eli ääni Liberaalipuolueelle on maanpuolustuksen osalta ääni aivan mille tahansa, vaikka Ruotsin virheen kopioimiselle? Ja kiristyväksi arvioitu turvallisuuspoliittinen tilanne on sille paras ajoitus?

Kuluttajasuojan nimissä tulisi sentään tehdä äänestäjille selväksi, mihin kukin puolue pyrkii. Se älyllinen ja analyyttinen debatti kannattaisi käydä etukäteen kunkin puolueen sisällä, jos ei halua pettää äänestäjiä. Ihmettelen, jos ette keskuudessanne pääse konsensukseen edes siitä, millä tavoin teillä on esittää jotakin parempaa kuin Siilasmaan komitealla.

Hoipertelu keskeisissä yhteiskunnallisissa kysymyksissä voi tietenkin olla poliittinen valinta itsessään, mutta tällöin on reilua tuoda esille äänestäjille se, että vaaliliiton jokainen ehdokas saattaa olla erilliskysymyksistä mitä tahansa mieltä ja lopputuloksen kannalta on aivan tuurista kiinni, mitä näkemyksiä edustava ehdokas kenties tulee kulloinkin valituksi luottamustehtävään jos tätä puoluetta äänestää. – Arvaamattomuus on siis rikkautta...?

Kyllä vapaassa, länsimaisessa demokratiassa toki vaihtoehtoja tarjotaan, mutta äänestäjän kannalta kukin niistä pyrkii olemaan edustamissaan linjoissa johdonmukainen.

Käyttäjän harrikreus kuva
Harri Kreus Vastaus kommenttiin #18

No, entisessä puolueessani Kokoomuksessa mielipiteet jakautuivat myös aika vahvasti tässä yleisen asevelvollisuuden kysymyksessä.

Eikä tässä mielestäni ole mitään ristiriitaa. Monessa muussakin puolueessa on pohdittu nykyistä asevelvollisuusjärjestelmää tasa-arvon kannalta.

Me nyt olemme valikoivan asevelvollisuuden kirjanneet puolueohjelmaan tavoitteeksi, joskaan aika-arviota milloin siihen siirryttäisiin emme ole esittäneet, koska se riippuu olennaisesti myös turvallisuusympäristön kehityksestä. Tällä hetkellä siirtyminen on täysin epärealistista, mutta 10-20 vuoden sisällä?

Jossain vaiheessa meidän on syytä perusteellisesti arvioida, mikä on paras tapa huolehtia puolustuskyvystä. Ihan jo senkin takia että n. 30 vuodessa varusmiesikäluokkien koko on pudonnut 50,000 alokkaasta 20,000. Asia joka tuntuu tulevan aina yllätyksenä, kun se otetaan esiin.

Norjassa kutsuntoihin saapuvat kaikki ja asepalvelukseen soveltuvimmat. Suomessa kiinnostus norjalaista sukupuolineutraalia asevelvollisuutta kohtaan on pientä. Se voisi kuitenkin olla ihan oikeasti arvioimisen arvoinen asia, että palvelukseen saataisiin halukkaimmat, kyvykkäimmät ja motivoituneimmat sukupuoleen katsomatta.

Ja kuten Roni ihan selkeästi tuo esiin:

"Uskottava puolustus tulee säilyttää jokaisessa tilanteessa. Vaikka asevelvollisuudesta luovuttaisiin, se tulisi järjestää niin, että Suomen puolustuskyky ei laskisi missään siirtymävaiheen tilanteessa."

Ja kun minua nuorena kadettina indoktrinoitiin YYA-liturgiaan esimiesten taholta oikein tuelta, niin kyllä yleisesikuntaupseerikurssiin mennessä oli jo oppinut ajattelemaan omillakin aivoilla ja näkemään, että monia asioita puolustuskykymme ylläpitämisessä ja kehittämisessä otetaan itsestään selvänä ja annettuina.

Arvostin Elisabeth Rehniä ministerinä korkealle, koska hänellä oli kyky ja halu kyseenalaistaa monia "ikiaikaisia totuuksia" eikä hänen ministerikausiensa seurauksena puolustuskykymme taatusti heikentynyt ole, pikemminkin päinvastoin jos muistamme kuinka pontevasti hän ajoi Hornet-hankintaa eräiden maavoimien kenraalien ankarasta vastustuksesta huolimatta.

Ja kumma kyllä nyt HX-hankkeeseen liittyen kuulee samoja "ikiaikaisia totuuksia", kenraalit ovat vain vaihtuneet, mutta totuudet säilyvät :-)

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Sillä uhallakin, että syrjähdän nyt varsinaisen otsikon ulkopuolelle, ihmettelen ääneen, mitä vikaa on kaikissa eduskuntapuolueissa, joilla on vähintäänkin 5 % kannatus mielipidetutkimuksissa. Mitä saavutetaan perustamalla pikkuruisia uusia kuppikuntia, jotka tutkimustuloksissa niputetaan ryhmään "muut" ja jotka eivät varsinaisesti profiloidu millään, mikä erottaisi ne puolueista, joilla on edes yksi kansanedustaja?

Jos on esittää visiot siitä, mihin suuntaan yhteiskuntaa tulee kehittää, eikö olisi tehokkaampaa pyrkiä liikkeeksi perinteisempien ja tunnettujen puolueiden sisälle, jos voi hyväksyä jonkun puolueen näkemykset yleisesti, ja saada sen keskuudessa kannatusta sisältä päin erityisen tärkeiden asioiden ajamiseksi? Onnistuuhan jopa puolueen kaappaaminen, kuten entisten uusvennamolaisten esimerkki osoittaa. Harvoin kylläkään hillon makuun päässeet jättäytyvät valtaan ja perustavat keskenään jälleen uuden kuppikunnan henkilökohtaiseen karismaansa luottaen...

* * *

Jos myönnät täysin epärealistiseksi tässä nykyisessä turvallisuusympäristössä tavoitella valikoivaa asevelvollisuutta, etkö samalla tule myöntäneeksi sitä tehottomammaksi kuin voimassa oleva käytäntö? Miksi tavoitella vain toiseksi tai kolmanneksi parasta, kun voi pyrkiä myös parhaaseen kompromissiin? Ovatko Puolustusvoimat olemassa rauhan ajan tasa-arvoa vai kriisiajan maanpuolustusta varten?

En väitä tietäväni tästä aihepiiristä yhtä paljon kuin Sinä, mutta moni asia panee ihmettelemään.

Jatkosotaan tuolloin 3,8 miljoonan Suomi mobilisoi yli 500 000 miehen puolustusvoimat – nyt 5,5 miljoonasta katsotaan 230 000 – 280 000:n olevan se, johon "on varaa" asiallisesti varustettuna. Noista jatkosodan puolesta miljoonasta varmasti suurta osaa ei tänä päivänä sijoitettaisi sodan ajan joukkoihin, mutta antoivat ne aikanaan pirun kovan näytön!

Norjalaisten näyttö jäi silloin jokseenkin vaatimattomaksi...

Mielestäni Suomi tarvitsee SEKÄ Nato-jäsenyyden ETTÄ yleisen asevelvollisuuden, eivätkä ne toki ole toisiaan pois sulkevia (tai Naton vastustamia, kuten Kreikan ja Turkin esimerkit osoittavat).

Norjako tässä Liberaalien mallivaltio on? 5,2 miljoonaa öljykroisosta tavoittelee 83 000:n sodan ajan vahvuutta 5,2 miljardin euron vuosittaisella puolustusbudjetilla, siis kolmasosaa Suomen SA-vahvuudesta, meidän persaukisten panostaessa vuosittain Puolustusministeriön hallinnonalaan vain 2,9 mrd €.

Kumpihan mahtaa saada vastinetta verorahoilleen? Ei niin, etteikö meikäläisessä varusmies / reserviläisjärjestelmässä parantamisen varaa olisi, mutta huonomminkin voisi olla. Ruotsia en viitsi edes mainita, mutta hehän hakevatkin jo peruutusvaihdetta.

Miksihän Israel ei ota mallia Norjasta, vaikka Setä Samuli rahtaa heille joka vuosi lahjaksi rekkalasteittain riihikuivia taaloja, ja puolustukseen satsataan yli 18 mrd €/v?

Käyttäjän harrikreus kuva
Harri Kreus

Liberaalipuolueen perustamisen taustalla on yksi selkeä huutava tarve. Kun Katainen siirsi kokoomuksen reippaasti vasemmalle ohi Töölön demareiden ja erityisesti Ruotsin demareista, niin meillä ei enää puoluekartalla oikeasti ollut arvo- ja talousliberaalia puoluetta. Talousliberalismia kokoomuksessa edustavat Harkimo, Lehti ja erityisesti Lepomäki ovat tyystin marginalisoitu. Joten voit tuohon "puolueen sisältä vaikuttamiseen" kommenttiisi kysyä em. henkilöiltä, kuinka toimivaa se oikeasti on. Mitä puolueen kaappamiseen tulee, niin perussuomalaisten kaltainen kaappaus ei onnistu sellaisissa puolueissa, jotka ovat ns. liittomuotoisia. Ja hämmästyisit kuinka moni kokoomuslainen on meistä kiinnostunut liiallisen vasemmalle siirtymisen johdosta. He, samoin kuin itsekin, tuntevat menettäneensä poliittisen kotinsa, kun Kataisen linjauksena tapahtui KOK = Kansalliset Oikeisto Kommunistit :-)

Nykyinen vain miesten yleiseen asevelvollisuuteen pohjautuva malli ei välttämättä enää tulevaisuudessa toimi sodan kuvan muutosten sekä demografisen kehityksen myötä. Vrt. muutama säpäkkä tyttö trollitehtaassa. voi saada enemmän vaikutusta aikaiseksi kuin pataljoona keski-ikäsisiä, huonokuntoisia jermuja. Ja valitettavasti usein toistuva virhe on että doktriinillisesti valmistaudutaan edelliseen sotaan. Meillä elää uskomattoman syvällä vielä legendoja ja näkemyksiä talvi- ja jatkosodasta, ja niillä ei ole enää mitään tekemistä nykyisen taistelukentän kanssa. Air-Land-Battle-2000,Wardenin doktriini, Effect Based Operations ja nyt Gerasimovin doktriini selvästi osoittavat, että nostalgisesti tarkka-ampujapataljoonista ja jalkaväkimiinoista haaveilevilta on jäänyt aamupalalla realismipillerit ottamatta.

On melkoista aliarviointia todeta Norjan vaatimattomista näytöistä. Mitenkähän meidän olisi käynyt, jos vastassamme olisikin ollut taisteluissa karaistunut Wehrmacht eikä todella surkeasti sotaan valmistautunut Puna-armeija marraskuussa 1939? Norja itseasiassa aiheutti melkoisia tappioita Kriegsmarinelle ml. raskaan risteilijä Blucherin upottamisen Oslo-vuonon taistelussa. Ja jolleivat britit olisi viivytelleet kohtalokkaalla tavalla, Narvikin taistelu ja sitä myötä koko Norjan kampanjan lopputulos olisi voinut olla kovasti toisenlainen. Norjan vastarintaliikkeen saavutuksia ei kiistä kukaan, josta tärkeimpänä oli estää Saksaa saamasta riittävästi raskasta vettä, joka esti Saksan ydinaseen kehittämisen ennen II MS:n loppua.

Kun olen keskustellut norjalaisten upseerikollegoideni kanssa perusteista, miksi he päätyivät sukupuolineutraaliin ja valikoivaan asevelvollisuuteen, niin:

- Kaiken takana oli uhka-arvio ja sitä vastaan projisoitu suorituskykyanalyysi.
- Lähtökohdaksi päädyttiin, että nopeasti liikkuvat, tulivoimaiset, hyvin koulutetut ja motivoituneet joukot luovat tarvittavan suorituskyvyn paremmin kuin massamainen ruutiukkopataljoonista koostuva reserviläisarmeija
- Ja kun norjalaiset ovat aina olleet fiksumpia rahan suhteen kuin me, he oikeasti laskivat auki, mitä yleisen asevelvollisuuden aiheuttamat tuotantopanosten menetykset merkitsevät kansantaloudelle ja päätyivät, että heillä on kansakuntana enemmän rahaa käyttää varustamiseen ja kouluttamiseen sukupuolineutraalin valikoivan asevelvollisuuden kautta.

Ja oletko muuten tietoinen, että Israelissakin keskustellaan jo yleisen ja yhtäläisen asevelvollisuuden muuttamisesta sukupuolineutraaliksi, valikoivaksi ja vapaaehtoiseksi. Ja nimenomaan IDF:n (Israeli Defense Forces) itsensä aloitteesta?

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Kokoomuksesta ei siis saa enää millään porvarillista puoluetta, joten on kaivettava historiasta jo kerran olemattomiin kuihtuneiden Liberaalien nimike ja elvytettävä se henkiin?

Eipä sillä, Kataista en ole pitänyt koskaan vakavasti otettavana poliitikkona itsekään, eikä Stubb tai Orpo ole sen uskottavampi. Oikeusministeri Antti Häkkänen on istuvan hallituksen ainoa ministeri, jonka puheita pidän järkevinä ja realismiin ankkuroituvina enkä pelkästään populistisesti yleisöä kosiskelevina – loput ovat enemmän tai vähemmän pilipali-poikia ja -tyttöjä. – Mykkäsestä en vielä ole saanut selvää.

Liikkuvana äänestäjänä voin mainiosti olla poliittisesti koditon ja kuunnella kulloinkin vaalien alla, onko jonkun ehdokkaan puheissa enemmän järkeä kuin toisten – äänestän tottakai joka vaaleissa.

Jos lähdette Liberaaleja kuolleista herättämään, teette kyllä strategisen virheen laskiessanne puoluettanne julkisuudessa profiloimaan blogeillaan asevelvollisuuskysymyksessä "mää en haluu" -miehen. Mutta omapa on asianne.

* * *

En pätkääkään vähättele motivoituneiden naispuolisten henkilöiden kykyä toimia tehokkaasti maanpuolustuksessa, mutta tarkoittaako "sukupuolineutraali" erona nykyjärjestelmään ensi sijassa sitä, että nuoret naisetkin velvoitetaan kutsuntoihin nykyisen vapaaehtoisen naisten varusmiespalveluksen sijasta? Sekö velvoittaminen jotain lisäarvoa toisi?

Valikoiva on jo nykyinen asevelvollisuus siinä, että palveluskelpoisuuden luokituksia on lääketieteellisesti tiukennettu ja psyykkisesti palvelukseen huonommin soveltuvat ja motivoitumattomat karsitaan pois sijoittamalla C-luokkaan aiempaa väljemmin kriteerein. Jäljelle jää parempi ja motivoituneempi aines kuin takavuosina – vai onko Sinulla jotakin aihetta tyytymättömyyteen palveluksensa suorittaviin varusmiehiin nykyjärjestelmässä?

Näytät ostavan sen argumentin, että talkootyö tekee yleisestä asevelvollisuudesta kansantaloudelle kalliin. Varusmiesten sosiaalista ja taloudellista asemaa on toki syytä parantaa, koska on kohtuutonta, jos palvelusajasta selvitäkseen pitää ottaa pankkilainaa. Mutta jos "valikoivan" peitenimellä yritetään ujuttaa maahan ammattiarmeijaa, niin eikö Ruotsin ja Saksan esimerkin pitäisi jo osoittaa, että metsään siinä menee ja pahasti? Missä ne hyvin koulutetut ja motivoituneet joukot siellä oikein luuraavat, kun niitä ei saada riviin että tulisi edes vahvuudet täyteen? Miksi Suomessa luopuisimme toimivasta ja kopioisimme ulkomailta pahimman tyhmyyden, joka on tehtävissä?

Olen itse nähnyt ammattiarmeijaa läheltä, joskaan en suorastaan sisältä, toimiessani 2003 puolisen vuotta brittiläisessä varuskunnassa siviilipsykiatrin sijaisena. Eihän se systeemi pysty rekrytoimaan suomalaiseen RUK-ainekseen verrattavia koulutettavia! Silloinen esimieheni, kokenut iäkäs lääkintäprikaatikenraali muisteli aikaa, jolloin heilläkin oli yleinen asevelvollisuus, ja sanoi aivan suoraan, että nykyisissä tulijoissa verrattuna entiseen ero on kuin yöllä ja päivällä. Miksi ihmeessä ikäluokan parhaimmisto lähtisi ilman palvelusvelvoitetta varusmiehen päivärahalle, kun siviilissä tienaa niin paljon paremmin? Kun RUK-ainesta ei saada palvelukseen, mitä se vaikuttaa upseerin uralle koulutettavien laatuun? Tason laskuhan siinä näkyy ennen pitkää kaikissa sotilasarvoissa kenraalista alaspäin.

En todellakaan ole tiennyt Israelin puolustusvoimien haluavan muutosta pois siitä, millä he ovat tähän asti pärjänneet oikeissa sodissa eikä vain rauhan ajan tasa-arvossa. Onko heillä jotain erityistä syytä olla nykykäytäntöönsä tyytymättömiä?

Toimituksen poiminnat